Nyt on tuo holteri roikkunu matkassa eilisestä saakka. Ennen sen "asentamista" otettiin leop- EKG ja ei kyllä meinannu millään syke rauhottua siihen! Olin vielä käyny just syömässäkin, että verensokeritkin varmaan piikissä..ja se jännitys!!
Sitten laitettiin nuo holter-piuhat ja lähdin kotiin. Ihme kyllä en sit ollutkaan niin paniikissa loppu päivää kuin olin etukäteen ajatellut. Hetkittäin ehkä jopa unohdin koko laitteen.
Muljasuja tän kanssa on tullut muutamia..ja muutama semmone epäselväkin. Niitä isompia muljuja ja täräyksiä ei sitten ole tullut, siis semmosia mitkä olisin tuntenut. Mutta kaipa tuo laite rekisteröi kaiken toiminnan ja sen perusteella sit kardiologi kukalie näkee onko tuossa pumpussa jotakin häikkää.
Jännä että tätä kun kirjottaa niin alkaa sykekin nousta. Jotenkin niin pelottavaa ees purkaa näitä ajatuksia ja tuntemuksia.
Tänään on kyllä ollut muuten suht hyvä olo. Taka-alalla se tarkkailu ja huoli..ja tietenkin mietin jo etukäteen noita holterin tuloksia ja veivaan mielessäni kaikki mahdolliset ja mahdottomat diagnoosit ja sairaudet. Käyn päässäni tilannetta jossa lääkäri ilmoittaa huolettavat uutiset ja sitten tietysti huolestun tässä oikeastikin. Etukäteen ja tuntemattomasta. Fixua.

Mieskin lähti tänään sitten sinne reissuun. Tottakai tässä miettii, että mitä jos sen poissa ollessa käy jotakin..Mutta koitan olla miettimättä. Kyllä mä pärjään, pärjännyt ennenkin.
Äiti olis tulossa maanantaina muutamaksi päiväksi. Ihan kiva kun se voi sitten hoitaa lasten kuskauksia ja voin niinä päivinä olla normaalisi töissä ja ei tarvitse sumplia työaikana mitään kuvioita.