Eilinen loppupäivä meni suht hyvin. Sain ajatukset muualle pesutuvan pyykkirumballa ja kävin ihan mielelläni vielä kaupassakin. Tänään ahdistus ei ole lamauttanut, mutta ei kyllä sekään ole kaukana. Otin äsken betasalpaajaa kun tykyttelee siihen tahtiin. Syytän pullaa ja suklaata. Olen huomannut että jos en ole syönyt ja syön sitten jotakin todella hiilaripitoista, niin syke nousee ja "vahvistuu". Osaan melkein ennakoida että näin käy..ei mulla diabetestä tms pitäis olla, mutta elimistö reagoi suureen hiilaripiikkiin näin. Varsinkin kun olen ollut monta kuukautta normaalia vähemmillä hiilareilla. Syön siis kyllä kaikkea, mutta en mätä mitäsattuu siihen malliin kuin ennen. 
Viime yönä heräsin ja käännyin vasemmalle kyljelleni..sitten pian tulikin kunnon lisälyöntimuljaus. Ärsyttävää. 
Tänään on muutamia kertoja sillointällöin muljunut ja vaikkei niin usein muljuiskaan niin pääkoppa on todella tarkkailuasemissa ja ns.odottaa kokoajan että millonka muljuu tai tuntuu jokin muu oire. Miks ei vaan osaa antaa ola ja olla välittämättä? Tämäkin vaiva mulla ollut ns. aina. Ja nyt on taas "se aika kuusta" aluillaan jolloin melkeistä tiedän että ahdistaa mieltä ja sydän muljuu. Hormonaalista kai.  Katselinkin 23.10 bloggaamaani tekstiä ja valittelin siinäkin muljuista. Naistenpäiväkalenterin mukaan kierrossa suht sama vaihe menossa kuin nyt. Eli tulis tuota hormonaalista-teoriaa...Hyvä että olin kirjannut tänne fiiliksiä niin ehkä opin tämän blogin avulla itsestäni jotain uutta. 
Ärsyttää kun pitää olla tämmönen neurootikko ja luulosairas. 
Mietin jo että pitäiskö käydä lekurissa...pyskologia suosittelis varmasti moni, mutta meinasin että pitäskö käydä tsekkauttaa tuo pumppu. Että jos siinä on jokin vika niin tiedettäis ja vois saada hoitoa (ahistaaaaaaa!!!!!) ja jos taas ei ole mitään niin saisin mielenrauhan. MUTTA mua pelottaa mennä lekuriin. Pelkkä ajatus kammottaa. Mä jännitän tosi paljon aina ja teen kaikki mahdolliset katastrofidiagnoosit päässäni etukäteen. Ja verenpaineen mittaus....se on arvatenkin koholla hieman ja ainakin siellä on kun jännitän ja panikoin! Opamoxin lääkärikäynti ainakin vaatisi. Mutta koitan vielä sinnitellä...jospa nää tykyttelyt ja muljut rauhottuis ja ei tulis mitään muitakaan oireita jotka taas sais huolestumaan.