Eilen piti jatkaa blogijuttua, mutta se sitten jäi. Olin ahdistunut vielä autossa, mutta sitten haettiin miehen kaveri kyytiin ja hänen kanssa oli niin iloista keskusteltavaa, että havahduin jälkeenpäin siihen että olo oli hyvä! Tämmöset hetket olis hyvä muistaa, sillä nehän juuri todistaa vaan sitä että fyysiset oireet ovat psyykkeestä lähtöisin.
Loppuilta meni eilen siis hyvin, nukkumaan käydessä hieman alkoi mietityttää kun mielestäni sydän välillä hieman sekoili. Katselin sitten netflixistä modernia perhettä ja rentouduin.
Tänä aamuna olo ei ole täysin normaali ja hyvä, mutta ei myöskään liian ahdistava. Semmonen taka-alainen tarkkailu ja ahdistuksen odotus on kokoajan päällä, mutta ei ainakaan vielä ole lamauttanut tai saanut jähmettymään. Olen ainakin vielä sillä mielellä että lähden ulos ja asioille, jopa ihan mielelläni.
Tästä päivästä tulee hyvä päivä. Eiks ni?!

Jännä muuten miten nää olot aaltoilee ja ailahtelee. Olen silti tyytyväinen tähän, sillä oli juuri se lähes 24/7 ahdistus päällä. Nautin nyt niistä ahdistumisvapaista hetkistä täysin rinnoin! Ja tuntuu että niistä saa myös voimaa.
Tosin joka päivä on näemmä erilainen, joka tunti voi olla erilainen. Eli en kyllä osaa tuudittautua siihen hyvään oloonkaan, koska tiedän että nurkan takana vaanii ahdistus.